Vaikka jouluruoka on hyvää ilman laatikoita mitä en vain siedä, on se raja kolmannen päivän jälkeen. Tulee ajatelleeksi oikeasti että ei enää. Mitä tahansa muuta kuin jouluruokia. Ja kun itse ei jaksa tehdä mitään, sitä alentuu kaupan valmisruokiin. Itse nimittäin en ole yhtään ruoanteon ystävä. Rakastan piirakoiden pyöräyttämistä mutta muu onkin työn ja tuskan takana.
Joulusta on tehty numero. Marraskuussa kaupoissa soi joululaulut samalla kun kalenterit täyttää hyvää hyllytilaa kaupoissa. Moniko niitä ostaa lapsilleen? Moni, mutta puolet jää vaille. Monenko lelukaupan mainos menee kuuroille korville kun lapset haluavat vain elektroniikkaa. Ja sekään ei riitä. Puoli vuotta kuluu ja uusia laitteita kinutaan lattialla polvillaan itku kurkussa. Voi meitä..
Saati sitten stressi lahjoista. Mulla on esimerkiksi iso suku ja hankalaksi asian tekee se, etten todellakaan ala ostamaan kaikille pelikonsoleita ja sukkia, koska "joululahjat pitää hankkia kaikille." Pyh. Jos minulle annetaan lahja vaikka en anna takaisin niin se on heidän ongelmansa. Itse tietävät että minä en ole hyvä näissä. Joulukortitkin lähti kolme päivää ennen joulua..
Miten teillä vietetään joulua? Kuuset, pukit, ruoat, kirkko? Niin meilläkin näin mutta en ajattele sitä niin juhlavana. Se on pikemminkin vastuu yhdestä päivästä joka tapahtui joskus satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua.. summittaisesti ajateltuna. Jeesusta pitäisi juhlia, eikä sitä että "jouluna saa lahjoja, jes!".
RIP. Joulu. Nähdään taas ensi vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti