Mitä teet kun pääset peruskoulusta? Haet koulutusta ammattiin tai jos et sitä, haluat lukioon päästäksesi miettimään tulevaisuutta kauemmin? Jep, eipä siinä muuta voi. Minua itseäni tilanne stressasi paljon. Tiesin kyllä jo opinto-ohjaajan tunnilla ysin loppupuolella, että haluan sosiaali-ja terveysalalle. Se vain että miten hemmetissä pääsen kaikista testeistä läpi? Siinäpä kysymys mikä kuumotti eniten. Keskiarvo oli 7.5, eli ei kovin hektisillä menoilla menty, mutta suht hyvillä mahdollisuuksilla.
Tuli haastattelut, tuli testit ja voin sanoa, että monta kertaa hikoilin kun katselin paperia, missä oli lukuja joita oma pää ei vain yksinkertaisesti suostunut ymmärtämään ja posket punoittaen kirjasin jotakin silti - koska en kehdannut jättää laittamattakaan. Muistitehtävät, matematiikka.. siihen tyssäsi se toivonkipinä. Sitten, eräänä päivänä menin kuvaamataidon ammattikouluun, se oli kanssa tavallaan oppimisvaikeuksille tarkoitettu, jos nyt muistelen oikein. Piti vain piirtää edessä oleva esine paperille niin tarkkaan kun voi ja toinen siellä tuleva tehtävä oli piirtää millainen kesä olisi mielestäsi. Tietenkin ruusuja, tuulenvire heinikossa, pilvetön taivas, perhosia, aurinko. Helppoa! Sanottiin, että menee kuukausi ennen kuin tiedän pääsenkö sisään, joten en nostanut toiveita kovinkaan korkealle, etten tipahda lujaa sieltä alas jo monettakohan kertaa.
Odotin ehkä kaksi viikkoa, vastaus tuli ja pääsin sisään. Samaan aikaan kuitenkin tuli kirje Hämeenlinnan sosiaali-ja terveysalan sisäänpääsytiedote. "Paljon onnea, Elina.." oli lause mikä sai minut hyppimään seinille. Hylkäsin kuvaamataitopaperit ja siirryin hämeenlinnaan opiskelemaan alaa, mitä rakastin.
Mutta kuten edellä kertomastani tulee ilmi, muistini ei oikein antanut periksi koetilanteissa. En vain tajunnut kaikkea ja se lannisti kovin. Se tässä onkin haaste: kognitiiviset että suoriutumisen vaikeudet jatkuvat aikuisuuteen. Hyvin suurella osalla on ollut vaikeuksia koulunkäynnissään ja työelämään sijoittuminen on ollut hankalaa. Muistan, kun päätin muuttaa tänne nykyiseen asuntoon mahdollisimman kaus äidistä ja perheestä poikaystävän perään, koska lähes ahdisti perheen hektinen elämä. Rauhaa kiitos! Se vain, että sain tukikäynnit mukaan, laskut, muistutukset kaikki. En niellyt asiaa kovin hyvin - pitihän minun näyttää että selviän kyllä itse. En ole typerä vaikka niin oletin ihmisten ajattelevan aluksi. Noh, nyt kun olen tässä 3 vuotta asunut, voin sanoa, että he ovat enemmän ystäviä kuin ihmisiä jotka kertovat mitä tehdään ja tehdäänkö mitään. He ovat ihmisiä jotka kertovat mitä kuuluu, jotka kyselevät mitä kuuluu ja auttavat parhaansa mukaan. Kiitos heille, olen heidänkin avulla kokenut Fassin hyväksyttävänä asiana. Olen enemmän sinut itseni kanssa.
"Selvimpänä, ryhmätasolla keskimääräistä alhaisemman älykkyysosamäärän ohella, ovat selvät vaikeudet erityisesti matematiikassa ja sosiaalisessa suoriutumisessa. Ilmeisesti vaikeudet näillä alueilla ovat suuremmat kuin yleisen älykkyyden perusteella olisi syytä olettaa. Erityisenä kognitiivisena vaikeutena kuvataan muistin, erityisesti mieleenpainamisen vaikeuksia."
Minä samaistun ehdottomasti. Voin kuvitella miten opettajat ala-asteella ja miksei yläasteellakin repivät hiuksia kanssani kun 3x3 laskutoimitus oli hankala. vaikka vastaus on helppo, 9 niin silloin olin takuuvarma, että lasku on 6. vastasin aina saman ja vaikka kuinka minulle selitettiin, se oli aina varmana 6. Ja itseäni turhautti, koska koin että kukaan ei tajua, että vastaus on kuusi. Tai, miksi en tajua tätä, vaikka sen selvästi pitäisi olla jotenkin helppo.. Niin noh.. Fas.
Huomion arvoista on muuten se, että selviytymisen vaikeudet aikuisuudessa näyttävät olevan vähintään yhtä suuria niillä, joilla on ollut FAE-diagnoosi (ilman FASille tyypillisiä kasvonpiirteitä) kuin niillä, joilla diagnoosina on ollut FAS. Osassa tutkimuksia FAS-diagnoosi on toiminut suojaavana tekijänä myöhemmän elämän vaikeuksille, oletettavasi oireyhtymän selkeyden ja vastaavasti varhain alkaneiden tukitoimien vuoksi. Siksi Diagnoosi, on mieluiten apu ja suoja, kuin kirous jota pitää peitellä kaikin mahdollisin tavoin.
Ensi kerralla onkin jo aiheena se, miten Fasd- diagnoosia voi kuntouttaa, vai voiko mitenkään?
