Fas-Diagnoosi on ollut olemassa hyvin pitkään, kaikki ei vain ole tiennyt sitä. Tässä seuraavassa kirjoituksessa saattaa olla minullekin jotakin uutta, vaikka olen jo jonkin aikaa puhunut siitä halutakseni lisätä tiedostusta kyseisestä oireyhtymästä.
.
Alkoholin haitallisesta vaikutuksesta sikiöön raportoitiin tieteellisessä julkaisussa ensimmäisen kerran 1960-luvun lopulla. Ranskalainen lastenlääkäri Lemoine havaitsi alkoholistiäitien lapsissa alkoholialtistuksen aiheuttamia vaurioita vuonna 1968.
Fas-nimikettä ei ole aina käytetty, koska siitä ei tiedetty, ennen kuin vasta vuodesta 1973 eteenpäin.
Nimike vakiintui kuvaamaan oireyhtymää, mikä aiheutuu alkoholin käytöstä raskauden aikana. Sen yhteys sikiövaurioihin on kuitenkin kuvailtu jo vuonna 1726. Alun perin FAS-oireyhtymään kuuluivat kasvuhäiriö, tyypilliset kasvonpiirteet, keskushermoston vaurio ja elinepämuodostuma mm. sydämessä, luustossa ja/tai sukuelimissä.
Kuten jo aiemmin olen sanonut, Fas-nimike ei täytä välttämättä kaikkia kriteereitä. Siksi otettiin pari muutakin diagnoosi-nimeä, oireiden vaihtuvuuden vuoksi. Nimiksi päätyikin PFAS ja FAE. PFAS siirrettiin kuvaamaan osittaista Fas-oireyhtymää (possible fetal alcohol syndrome tai partial fetal alcohol syndrome). Fae on taas sanoista Fetal alkohol effects.
Fae- nimityksestä tulisi luopua, sillä PFAE kuvaa osittaista alkoholioireyhtymää paremmin kuin FAE ja PFAE syrjäytti FAE-nimikkeen ripeästi.
vuonna 2000 kaikkia Fas'siin kuuluvaa oireiden kirjoa alettiin kutsua Fasdiksi. Se kattaa neljä diagnoosia: FAS'sin, PFAS'sin, ARND'IN ja ARBD'in.
Oireyhtymien rajat ovat hyvin liukuvaisia. FASDin alaryhmien tunnistamiseen on Suomessa käytetty Institute of Medicinen (IOM) kriteeristöä. Kriteerejä on viimeksi uudistettu vuonna 2005.
--
Huhhuh, kylläpä nyt tuli paljon tietoa. Myönnän, olen lukenut näistä mutta aina vain ällistyn miten tiede ja diagnostiikka on kehittynyt. Hyvä Suomi ja hyvä tiedotepräntti. Monimutkaisia asioita, mutta mitäpä se ei olisi jos yksinkertaisesti yrittäisi selittää?
Oletteko kuulleet mitään näistä oireyhtymien nimityksistä? jos olet, aika hyvin! Moni ei ole kuullut mitään missään vaiheessa ja kaikki tämä tulee päin naamaa kovalla voimakkuudella ja avaa uusia lamppuja pääkopassa.
Seuraavassa julkaisussa valaistaan näiden diagnoosien nimien taustaa vähän.. :)
Kivaa uuttavuotta kaikille! <3
lauantai 30. joulukuuta 2017
torstai 28. joulukuuta 2017
Jälleen selvittiin joulusta
Taas ollaan kolme päivää syöty mitä ihaninta ruokaa vuodessa. Se kaikkien rakastama jouluruoka. Silliä, lohta, graavia ja savustettua. Minitomaatteja, kapriksia, kinkkua, kalkkunaa.. laatikoita. Kauppa on täynnä suklaata mitä haluaisi ahmia kilotolkulla, mutta kun saa lahjaksi sitä, miettii kolmannen konvehdin aikana että miksi?! Syön vain kolmea lajia, ehkä, joten miksi koko laatikko? Loput jäävät pakettiin ja siitä roskiin jos kukaan ei huoli. Vieraille ei voi tarjoilla kun niitä ei paljoa ole. Niin, joulu on hankalaa aikaa.
Vaikka jouluruoka on hyvää ilman laatikoita mitä en vain siedä, on se raja kolmannen päivän jälkeen. Tulee ajatelleeksi oikeasti että ei enää. Mitä tahansa muuta kuin jouluruokia. Ja kun itse ei jaksa tehdä mitään, sitä alentuu kaupan valmisruokiin. Itse nimittäin en ole yhtään ruoanteon ystävä. Rakastan piirakoiden pyöräyttämistä mutta muu onkin työn ja tuskan takana.
Joulusta on tehty numero. Marraskuussa kaupoissa soi joululaulut samalla kun kalenterit täyttää hyvää hyllytilaa kaupoissa. Moniko niitä ostaa lapsilleen? Moni, mutta puolet jää vaille. Monenko lelukaupan mainos menee kuuroille korville kun lapset haluavat vain elektroniikkaa. Ja sekään ei riitä. Puoli vuotta kuluu ja uusia laitteita kinutaan lattialla polvillaan itku kurkussa. Voi meitä..
Saati sitten stressi lahjoista. Mulla on esimerkiksi iso suku ja hankalaksi asian tekee se, etten todellakaan ala ostamaan kaikille pelikonsoleita ja sukkia, koska "joululahjat pitää hankkia kaikille." Pyh. Jos minulle annetaan lahja vaikka en anna takaisin niin se on heidän ongelmansa. Itse tietävät että minä en ole hyvä näissä. Joulukortitkin lähti kolme päivää ennen joulua..
Miten teillä vietetään joulua? Kuuset, pukit, ruoat, kirkko? Niin meilläkin näin mutta en ajattele sitä niin juhlavana. Se on pikemminkin vastuu yhdestä päivästä joka tapahtui joskus satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua.. summittaisesti ajateltuna. Jeesusta pitäisi juhlia, eikä sitä että "jouluna saa lahjoja, jes!".
RIP. Joulu. Nähdään taas ensi vuonna.
perjantai 15. joulukuuta 2017
Olen tullut takaisin pysyvästi!
Hei pitkästä pitkästä aikaa!
Viimein olen saanut älyttyä miten tuo netin jakaminen onnistuu - siinä meni kauan, mutta onnistuihan se lopulta.
Paljon on viimeblogin jälkeen tapahtunut. Työpaikka on vaihtunut päiväkodista hevosten seuraan, eli ratsastustallilla työskentelen ja se on se minun homma, ei se, missä olin vuoden rättiväsyneenä. On mielenkiintoista tajuta että kun aiemmin on halunnut jotain niin kiivaasti ja intohimoisesti, onkin jotain aivan muuta kuin haluaisit. Tämä osui minullekin. Päiväkodin työt loppuivat ja ehdin jo ajatella että sinne meni se unelma. Mutta kun nyt olen ollut 2½ kk tallilla töissä, tajusin että mitä olen ajatellut? Tämä on se minun juttuni, tänne minä kuulun. Tämä ympäristö on paljon rauhallisempi ja impulsiivisia ärsykkeitä tulee paljon vähemmän kuin päiväkodissa, missä kävin ylikierroksilla enkä kyennyt kunnolla keskittymään. Nyt on paljon helpompaa keskittyä, nauttia hevosten seurasta ja huomata että voimat riittävät kaikkeen muuhunkin töiden jälkeen. Parasta!
Olette varmaan ihmetelleet miksi en ole kirjoitellut vaikka netti olisikin jo hallinnassa ja taju siitä miten uuden puhelimen kanssa sen jakaminen toimii. Syy on niin yksinkertainen. Kiire, kiire, unohtaminen, kiire. Ja ympäristö talossa on muuttunut. Ennen kun asuin yksin, olen saanut tänne miehen mukaani. Asunut kanssani 4kk ja siltä se bloginkin ajalta näyttää - hiljaiselta. Lupaan kuitenkin, että en enää hylkää teitä niin pitkäksi aikaa, se on varmaa. Lisäksi kun en ole ollut täällä, olen piirtänyt - ihan vain sen takia että saisin inspiraatiota tännekin. Toki jos aiheeni täällä koskee fass'ia, se koskee myös minua.
Kerroin siitä oikeasta silmästäni joka karsasti, niinhän? En kertonut siitä sen enempää kuin että olin leikkauksessa ja hyvin meni. Oikeasti minulla karsasti reilun vuoden ennen leikkausta. Sitä edelsi useita käyntejä Hyksissä monen tunnin tutkimuksissa - soittoja perään että hei, kokeillaan tällaista ja tuollaista jos auttaisi. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Prismakalvo joka huijaa silmää katsomaan suoraan piti olla minulla vain 3kk. Loppupeleissä se oli 6kk. Leikkauksen jälkeen jäin sairaalaan yöksi koska olin niin huonossa kunnossa nukutuksen jäljiltä. Olin soittanut äidille ja manannut kuinka hän oli huijannut minua siitä että pääsisin heti ylös ja ei olisi mitään ongelmaa. Hah, hauska mielikuva että äiti oli leikkauksen (oli mikä oli) jälkeen valmis juoksemaan maratonin ja minä tunnen itseni puolikuolleeksi! Lopputulos kuitenkin paransi haavat kun sain näkökykyni takaisin ja vieläkin jaksan ihmetellä miten kaunis maailma on kun näkee oikein! Suorastaan yllätyin miten hyvin ihmissilmä näkeekään! Kuulostaa koomiselta, tiedän, mutta kokeilkaa itse laittaa silmät kieroon ja kuvitelkaa se näkökyky yli vuodeksi ilman että saatte näkönne normaaliksi. Aivan hirveää soopaa.
Toivon enää, ettei karsastus tule uudestaan - vaikka lääkärit kertoivatkin mahdollisuuksista tähän. Positiivisuus kunniaan, kiitos.
Elämä ei ole niin kamalaa kuin mitä ajattelee, kaikkeen löytyy ratkaisu ! Ja nyt, hyvät lukijat, aion palata teidän iloksi. Seuraavan blogin kirjoitan tämän tai ensiviikon aikana. Rakastan teitä, kiitos kun olette olemassa!
Viimein olen saanut älyttyä miten tuo netin jakaminen onnistuu - siinä meni kauan, mutta onnistuihan se lopulta.
Paljon on viimeblogin jälkeen tapahtunut. Työpaikka on vaihtunut päiväkodista hevosten seuraan, eli ratsastustallilla työskentelen ja se on se minun homma, ei se, missä olin vuoden rättiväsyneenä. On mielenkiintoista tajuta että kun aiemmin on halunnut jotain niin kiivaasti ja intohimoisesti, onkin jotain aivan muuta kuin haluaisit. Tämä osui minullekin. Päiväkodin työt loppuivat ja ehdin jo ajatella että sinne meni se unelma. Mutta kun nyt olen ollut 2½ kk tallilla töissä, tajusin että mitä olen ajatellut? Tämä on se minun juttuni, tänne minä kuulun. Tämä ympäristö on paljon rauhallisempi ja impulsiivisia ärsykkeitä tulee paljon vähemmän kuin päiväkodissa, missä kävin ylikierroksilla enkä kyennyt kunnolla keskittymään. Nyt on paljon helpompaa keskittyä, nauttia hevosten seurasta ja huomata että voimat riittävät kaikkeen muuhunkin töiden jälkeen. Parasta!
Olette varmaan ihmetelleet miksi en ole kirjoitellut vaikka netti olisikin jo hallinnassa ja taju siitä miten uuden puhelimen kanssa sen jakaminen toimii. Syy on niin yksinkertainen. Kiire, kiire, unohtaminen, kiire. Ja ympäristö talossa on muuttunut. Ennen kun asuin yksin, olen saanut tänne miehen mukaani. Asunut kanssani 4kk ja siltä se bloginkin ajalta näyttää - hiljaiselta. Lupaan kuitenkin, että en enää hylkää teitä niin pitkäksi aikaa, se on varmaa. Lisäksi kun en ole ollut täällä, olen piirtänyt - ihan vain sen takia että saisin inspiraatiota tännekin. Toki jos aiheeni täällä koskee fass'ia, se koskee myös minua.
Kerroin siitä oikeasta silmästäni joka karsasti, niinhän? En kertonut siitä sen enempää kuin että olin leikkauksessa ja hyvin meni. Oikeasti minulla karsasti reilun vuoden ennen leikkausta. Sitä edelsi useita käyntejä Hyksissä monen tunnin tutkimuksissa - soittoja perään että hei, kokeillaan tällaista ja tuollaista jos auttaisi. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Prismakalvo joka huijaa silmää katsomaan suoraan piti olla minulla vain 3kk. Loppupeleissä se oli 6kk. Leikkauksen jälkeen jäin sairaalaan yöksi koska olin niin huonossa kunnossa nukutuksen jäljiltä. Olin soittanut äidille ja manannut kuinka hän oli huijannut minua siitä että pääsisin heti ylös ja ei olisi mitään ongelmaa. Hah, hauska mielikuva että äiti oli leikkauksen (oli mikä oli) jälkeen valmis juoksemaan maratonin ja minä tunnen itseni puolikuolleeksi! Lopputulos kuitenkin paransi haavat kun sain näkökykyni takaisin ja vieläkin jaksan ihmetellä miten kaunis maailma on kun näkee oikein! Suorastaan yllätyin miten hyvin ihmissilmä näkeekään! Kuulostaa koomiselta, tiedän, mutta kokeilkaa itse laittaa silmät kieroon ja kuvitelkaa se näkökyky yli vuodeksi ilman että saatte näkönne normaaliksi. Aivan hirveää soopaa.
Toivon enää, ettei karsastus tule uudestaan - vaikka lääkärit kertoivatkin mahdollisuuksista tähän. Positiivisuus kunniaan, kiitos.
Elämä ei ole niin kamalaa kuin mitä ajattelee, kaikkeen löytyy ratkaisu ! Ja nyt, hyvät lukijat, aion palata teidän iloksi. Seuraavan blogin kirjoitan tämän tai ensiviikon aikana. Rakastan teitä, kiitos kun olette olemassa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)