Työpaikka, ja - mitä? Vauva!

 Hei taas, siitä onkin vahingossa hujahtanut pari vuotta kun viimeksi kirjoitin. Anteeksi siitä. Niin, mihinkäs viimeksi jäimme? Ainiin, pohdin työasioita. Noh, sanotaan näin, että lähes heti joulukuun -20 postauksen jälkeen sain keikkatöitä Attendosta vanhusten parista. Oli taas hassua päästä töihin, kun niitä ei ollut hetkeen vaikkakin teki varsin hyvää! Oli taas paikka mistä sai rahaa elämiseen Kelan lisäksi. 

Siitä kuukausi - pari eteenpäin maailma muuttui täysin. Pieni flashback tähän väliin; Olen pienestä asti halunnut lapsia aikaisintaan kun täytän 25. Sanotaanko näin, etten ikinä olisi kuvitellut näin käyvän. Kuukautiset olivat jääneet pois ja ajattelin että pillerien jättö vain vähän sekoittaa kroppaa. No big deal. Lopulta ostin raskaustestin ja se näytti räikeää plussaa viikko ennen 25- vuotis syntymäpäivääni. Mietin, voiko näin oikeasti käydä? Minä, unelmineni ja unelmat käymässä todeksi! Tietenkin laskin ensin kuinka pitkällä voisin olla, mietin, että testi huijaa minua. Mutta sitten mietin, että eihän se voisi olla mahdollista. Noh, laitoin kuvan miehelle ja yhdessä hihkuttiin että jes, me tosiaan saadaan vauva! Soitto neuvolaan ja sovittiin ajat. 

Kuukasia vieri, paljastui että vauva on kaksi viikkoa nuorempi kuin kuukautisista laskettuna, eli ovulaatio on saattanut paljon myöhemmin käydä koputtamassa ovella kuin luultiin. Vauva oli terve, kasvoi hyvin ja vatsakin kasvoi sen myötä ja voi veljet rakastin sitä vatsaa! Laskettu aikakin oli Lokakuussa -21. Kaikki oli rakenneultrassakin juuri kuten piti, tyttölupaus saatiin. Työt jatkuivat kunnes jäin elokuussa äitiyslomalle selkä - ja lonkkakipujen vuoksi.

Sitten tulikin syyskuu. Syyskuussa oli kokoarvioultra ja tuli siunaus alatiesynnytykselle, olin ollut huolissani mahtuisiko tyttö tulemaan normaalisti, olenhan minä suht pienikokoinen. Se helpotti tietää, että sen suhteen ei olisi huolia. 
Mutta, sitten. 
3 päivää myöhemmin tajusin että vauvahan ei ollut liikkunut oikein lainkaan, joten lähdettiin sairaalaan liikehälytyksen vuoksi. Hyvä että menimme, sillä vauvan käyrät olivat jotenkin poikkeavat. päädyttiin kiireelliseen sektioon, eli vauva syntyi varoittamatta. Vauva sai lisähappea ja maitoa mahaletkun kautta ja kun onnistui, hän pääsi rinnalle kokonaan ja mahaletku poistettiin. 

Sairaalasta emme päässeet kotiin, vaan meidät passitettiin meitä kuuntelematta ensikotiin minun Fassini takia. Minun muistini takia koska pelättiin, että unohdan hoitaa omaa vauvaani ja koin sen törkeänä kun itse tiedän muistini tilan paremmin. Ei kuunneltu, vaikka selitin etten ikimaailmassa voisi lastani unohtaa. Sanottiin, etteivät voi päästä kotiin KOKEILEMAAN lapsen hoitoa jos vaikka muisti kuitenkin pettäisi. Voitte varmaan uskoa, että näin punaista. Joten hammasta purren ajelimme Turkuun pariksi viikoksi näyttämään ettei huolta ollut. Saimme tästä lausunnon ja pistimme Sairaalaan valituksen törkeästä käytöksestä. Meille ei oltu kerrottu lainkaan huoli-ilmoituksesta, eikä puhuttu mitä olisimme voineet tehdä paremmin. 
Noh, perhetyöntekijät alkoivat käydä kerran viikossa ja ovat kanssa jo todenneet ettei minkäänlaista huolta ole. 

Nykyään olemme 7kk eläneet vauva-aikaa ja muuttamassa kaksiosta kolmioon kesäkuussa. Töihin pitäisi Heinäkuussa palata ja en tiedä miten sopeudun. Tästä senkin opimme, että diagnoosi huutaa päälle  itsensä tuntemisen päälle. Että diagnoosin näkeminen ratkaisee ja lausunnot hylätään. Miksi ennakkoluulojen pitää olla niin korkeat kun on ihmisestä kyse kenelle on diagnosoitu jotain, mikä ei vaikuta esimerksi nyt oman lapsen hoitoon?

Näihin sanoihin menen syöttämään nälkäkiukkuisen lapseni. Kuullaan taas kun ehtii <3

EPÄVARMUUTTA ILMASSA

 Kuten kaikki tietävät, nyt on hankalat ajat käsillä. Ihmiset pelkäävät läheistensä ja itsensä puolesta. Suurin osa palveluista menee kiinni ja mikään ei anna armoa joustolle. Työpaikat ovat etänä ja jos eivät, on suojaukset kohdillaan. 

Vaan se ei helpota työnhakijoiden elämää ja tilannetta. Itse lähes 10kk etsinyt töitä, toivoen ja rukoillen että joku jossain hyväksyisi tarjouksen. Ei vastausta tai sitten "valitettavasti emme valinneet sinua" tyylinen viesti on tuttu sähköpostissa. Harmittaa, sillä tekemättömyys pursuaa päästä ulos. Minut tunnetaan kärsivällisyydestä, mutta ai että kun kyseessä on jotain mikä saattaisi helpottaa rahallista elämää, se pistää lujille. Onneksi kuitenkin Kela auttaa selviämään ja joku keikkatyö, vaikka haluaisinkin muutakin, kuin vain keikkatyötä. Pelkäänpä vain, että se jää enemmänkin ajatuksen tasolle, kuin että tulisi toteen. 

Elämä on muutenkin muuttunut. Muutin uuteen kaupunkiin ja totesin että taas saa harjoitella paikat alusta. Ensin liikuin vain miehen kanssa, mutta kun oli pakko lähteä yksin asioimaan, google maps oli kätevä apu - menosuuntaan. Tulosuunta olikin sitten asia erikseen.. Eksyin muutaman kerran ja hämmästelin useasti, että meninkö ohi vai käännyinkö väärälle kadulle. Viimeisenä oljenkortena pyysin neuvoa etenemiseen ja löysinkin lopulta tutulle polulle. 

Tiedän, että olen ollut jo vuoden hiljaa, mutta asia on niin, että koneeni ei toimi ja en ole muistanut tätä blogia. mutta parasta on se, että tämä blogi on löytänyt lukijoita. Teitä on paljon enemmän kuin uskoin ja voin sanoa, että odotin jopa lähes nollaa lukijaa. Mutta kuten aina, olen kiitollinen, että olette siellä. Kiitos - kiitos että annatte toivoa siitä, että teitä kiinnostaa FASD. Kiitos, että saan jakaa itselle tärkeää asiaa. Kiitos että autatte minua levittämään tietoisuutta. Kiitos, että tämä blogi on saanut mahdollisuuden. Yritän ryhdistäytyä ja aktivoitua. Kyse on kuitenkin omasta jaksamisesta ja yritteliäisyydestä. 

- Kuulemme taas toivottavasti pian!

Ihanaa, Alkot ja R-kioskit osallistuivat FASD- päivään!

Hei pitkästä aikaa, tiedättekö mitä? Mulla on ollut niin kiire, etten ole edes muistanut tätä blogia, mutta 9.9 muistinkin, että tänne pitääkin kirjoitella tärkeän päivän johdosta, vaikkakin muutaman päivän myöhässä ja edellisestä postauksesta liian monta kuukautta, hupsis.

Lueskelin tässä aiheesta FASD-päivä, ja huomasin 2.9. julkaistun uutisen, mikä herätti mielenkiintoni. Kyllä, sekin koski FASD- päivää. En nimittäin tiennyt, että Alko tekee kehitysvammaliiton kanssa yhteistyötä jo vuodesta 2015 jotta tietoisuus FASDista lisääntyisi! Isot, siis todella suuret taputukset tälle eleelle! Alko ja R-kioskit ovat  uutisen mukaan "Nostaneet teemaa ja tietoisuutta esiin FASD- päivänä 9.9. avaamalla myymälöidensä ovet kello 9.09. Tänä vuonna Alkojen lisäksi myös R-kioskit ympäri Suomen aloittavat alkoholijuomien myynnin yhdeksän minuuttia  tavallista aiemmin!"
Tämä on mielestäni mahtavaa, näin kyseisestä päivästä tiedetään enemmän ja tieto leviää, mitä minäkin näillä kirjoituksilla pyrin tekemään.
Lehdessä toivotaan, että moni ravintolaketjukin osallistuisi jatkossa kyseiseen, hyvin tärkeään päivään. Tätä menoa luulen, että se voisi hyvinkin onnistua! Lehti muistuttaa myös, että pienikin annos tekee hallaa sikiölle ja muistuttaa, että FASD ei ole vain riskikuluttajia koskeva ongelma, mikä tarkoittaa että ihmiset jotka eivät ole alkoholisteja, mutta raskaana, saattavat riskeerata vauvansa alkoholin haitoille juodessaan, eli helpointa olisi vain olla juomatta! Ja jo muistutukseksi, että pelkästään Suomessa syntyy VUOSITTAIN 600 - 3 000 lasta, joita alkoholialtistus on vaurioittanut ja se on todella, iso, luku. Liian iso, se saisi olla paljon pienempi, mutta tämä on vain karu fakta, jota ei voi alkaa kiertelemään! Olet itse vastuussa lapsesi psyykkisestä, fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista, joten jätä se alkoholi, jos satut olemaan raskaana, ole niin kiltti. En halua kuulla, että tuo suuri vuositulos FASD- lapsista kasvaa yhdelläkään vauvalla.

Rakastakaa itseänne, rakastakaa vauvaanne ja älkää aiheuttako lapselle iänaikaista ongelmaa, mitä ei pysty korjaamaan lääkkeillä, eikä hoidoilla, vaikka sitä pystyykin lievittää hoitamalla muistia erinäisillä asioilla, kuten muistilistoilla, ym sellaisilla. ♥


Lisäksi, päädyin tekemään itselleni jääkaapin oveen lapun, missä muistuttelen itseäni ostamaan jotain, siivoamaan tiettyinä päivinä tietyn määrän ja uskon että se auttaa, jos oikeasti sitoudun tähän. Muutin asuntoon huhtikuussa, mutta peili on yhä lattialla nojaamassa seinää vasten ja taulut odottavat kaapissa seinälle ripustamista. Nyt, minun on vain pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja ostaa ne naulat ja paukauttaa seinään, jotta sitä ei tarvitsisi enää miettiä. Luulen kuitenkin, että tämä prosessi tulee olemaan hyvin hidas, vaikka kovasti haluaisin ne heti tapahtuvaksi. Se vain, että minun tahdillani, se on epätodennäköistä. Olen syönyt vähän turhan epäterveellisesti ja laiminlyönyt kotiani, joten heräsin kun luin jostain lappusesta joka minulle aina tulee, että minua saa aina muistutella asiasta ja tiedän, että turhaudun muistutteluihin. Haluankin, että minua ei tarvitsisi muistutella, vaikka tärkeäähän se on ja arvostan apua kun oma pääkoppa ei siihen pysty! Töissä olen huomannut tämän ilmiön, kun vien heinävaa'an johonkin, jätän sen ja menen tekemään jotain mihin tarvitsisin sitä - ja käännyn takaisin hakemaan sitä. Parhaassa tapauksessa tämä toistuu kolmesti työpäivän aikana ja vie kallista aikaani.  Ja jos rehellisiä ollaan, minua hieman hirvittää, että mitä jos muistini tästä huonontuu, en tiedä mitä tekisin ja yritän kaikin tavoin olla ajattelematta asiaa, mutta silloin tällöin pahoina muistikatkospäivinä se pullahtaa takaisin isona mörkönä, jota en hetkeen saakaan pois. Keksin keinot kun keinot, jotta pärjään, mutta se ei ole häpeä pyytää apua, tai saada sitä, vaikka se pahalta joskus tuntuisikin Uskokaa minua, minä jos joku tiedän sen.

Pyrin olemaan aktiivisempi, joten saa nähdä koska saatte seuraavan postaksen, kiitos teille, ilman teitä en tätä tekisi. ja eräs tekstini on kerännyt 467 lukijaa! ISO KIITOS JOKAISELLE!! <3

FASD aikuisuudessa ja siihen liittyvät haasteet

Mitä teet kun pääset peruskoulusta? Haet koulutusta ammattiin tai jos et sitä, haluat lukioon päästäksesi miettimään tulevaisuutta kauemmin? Jep, eipä siinä muuta voi. Minua itseäni tilanne stressasi paljon. Tiesin kyllä jo opinto-ohjaajan tunnilla ysin loppupuolella, että haluan sosiaali-ja terveysalalle. Se vain että miten hemmetissä pääsen kaikista testeistä läpi? Siinäpä kysymys mikä kuumotti eniten. Keskiarvo oli 7.5, eli ei kovin hektisillä menoilla menty, mutta suht hyvillä mahdollisuuksilla.
Tuli haastattelut, tuli testit ja voin sanoa, että monta kertaa hikoilin kun katselin paperia, missä oli lukuja joita oma pää ei vain yksinkertaisesti suostunut ymmärtämään ja posket punoittaen kirjasin jotakin silti - koska en kehdannut jättää laittamattakaan. Muistitehtävät, matematiikka.. siihen tyssäsi se toivonkipinä. Sitten, eräänä päivänä menin kuvaamataidon ammattikouluun, se oli kanssa tavallaan oppimisvaikeuksille tarkoitettu, jos nyt muistelen oikein. Piti vain piirtää edessä oleva esine paperille niin tarkkaan kun voi ja toinen siellä tuleva tehtävä oli piirtää millainen kesä olisi mielestäsi. Tietenkin ruusuja, tuulenvire heinikossa, pilvetön taivas, perhosia, aurinko. Helppoa! Sanottiin, että menee kuukausi ennen kuin tiedän pääsenkö sisään, joten en nostanut toiveita kovinkaan korkealle, etten tipahda lujaa sieltä alas jo monettakohan kertaa.
Odotin ehkä kaksi viikkoa, vastaus tuli ja pääsin sisään. Samaan aikaan kuitenkin tuli kirje Hämeenlinnan sosiaali-ja terveysalan sisäänpääsytiedote. "Paljon onnea, Elina.." oli lause mikä sai minut hyppimään seinille. Hylkäsin kuvaamataitopaperit ja siirryin hämeenlinnaan opiskelemaan alaa, mitä rakastin.

Mutta kuten edellä kertomastani tulee ilmi, muistini ei oikein antanut periksi koetilanteissa. En vain tajunnut kaikkea ja se lannisti kovin. Se tässä onkin haaste: kognitiiviset että suoriutumisen vaikeudet jatkuvat aikuisuuteen. Hyvin suurella osalla on ollut vaikeuksia koulunkäynnissään ja työelämään sijoittuminen on ollut hankalaa. Muistan, kun päätin muuttaa tänne nykyiseen asuntoon mahdollisimman kaus äidistä ja perheestä poikaystävän perään, koska lähes ahdisti perheen hektinen elämä. Rauhaa kiitos! Se vain, että sain tukikäynnit mukaan, laskut, muistutukset kaikki. En niellyt asiaa kovin hyvin - pitihän minun näyttää että selviän kyllä itse. En ole typerä vaikka niin oletin ihmisten ajattelevan aluksi. Noh, nyt kun olen tässä 3 vuotta asunut, voin sanoa, että he ovat enemmän ystäviä kuin ihmisiä jotka kertovat mitä tehdään ja tehdäänkö mitään. He ovat ihmisiä jotka kertovat mitä kuuluu, jotka kyselevät mitä kuuluu ja auttavat parhaansa mukaan. Kiitos heille, olen heidänkin avulla kokenut Fassin hyväksyttävänä asiana. Olen enemmän sinut itseni kanssa.
"Selvimpänä, ryhmätasolla keskimääräistä alhaisemman älykkyysosamäärän ohella, ovat selvät vaikeudet erityisesti matematiikassa ja sosiaalisessa suoriutumisessa. Ilmeisesti vaikeudet näillä alueilla ovat suuremmat kuin yleisen älykkyyden perusteella olisi syytä olettaa. Erityisenä kognitiivisena vaikeutena kuvataan muistin, erityisesti mieleenpainamisen vaikeuksia."
Minä samaistun ehdottomasti. Voin kuvitella miten opettajat ala-asteella ja miksei yläasteellakin repivät hiuksia kanssani kun 3x3 laskutoimitus oli hankala. vaikka vastaus on helppo, 9  niin silloin olin takuuvarma, että lasku on 6. vastasin aina saman ja vaikka kuinka minulle selitettiin, se oli aina varmana 6. Ja itseäni turhautti, koska koin että kukaan ei tajua, että vastaus on kuusi. Tai, miksi en tajua tätä, vaikka sen selvästi pitäisi olla jotenkin helppo.. Niin noh.. Fas.
Huomion arvoista on muuten se, että selviytymisen vaikeudet aikuisuudessa näyttävät olevan vähintään yhtä suuria niillä, joilla on ollut FAE-diagnoosi (ilman FASille tyypillisiä kasvonpiirteitä) kuin niillä, joilla diagnoosina on ollut FAS. Osassa tutkimuksia FAS-diagnoosi on toiminut suojaavana tekijänä myöhemmän elämän vaikeuksille, oletettavasi oireyhtymän selkeyden ja vastaavasti varhain alkaneiden tukitoimien vuoksi. Siksi Diagnoosi, on mieluiten apu ja suoja, kuin kirous jota pitää peitellä kaikin mahdollisin tavoin.

Ensi kerralla onkin jo aiheena se, miten Fasd- diagnoosia voi kuntouttaa, vai voiko mitenkään? 

FASD ja murrosikä

Murrosikä kuuluu jokaisen ihmisen elämään. Ihmiset testaavat vanhempiensa antamia rajoja, kuinka pitkään ne kestävät ennen kuin tapahtuu jotakin? Entäpä olenko hyvä sellaisen kuin olen kavereidenkin mielestä? Tämä vaihe saattaa korostua kun kyseessä on FASD.
Keskittymiskyvyn puute, vaikeus säädellä omaa käyttäytymistä, kritiikitön suhtautuminen jopa vieraisiin ihmisiin saattavat aiheuttaa yhteisymmärryksen ja luottamuksen nuoren ja perheen välillä haasteita. Varsinkin kyvyttömyys arvioida omien tekojen seurauksia saattaa johtaa nuoren seuraan, missä on impulsiivista ja lyhytjänteistä porukkaa.

Koulunkäynnistä on sanottu, että FASD- nuoret ovat alisuoriutujia. Keskittyminen koulussa saattaa aiheuttaa suuria vaikeuksia älyllisestä tasosta riippumatta.Olen luultavasti kerran sanonut, että ulkonäkö voi aiheuttaa kysymyksiä, mutta tähän aikaan se todella korostuu. Nyt nuori saattaa pohtia itsestään erilaisia asioita, kuten että miksi oma äiti joi raskausaikana - kysymys on todella herkkä ja lähellä pintaa, mikä aiheuttaa sen, että se on samalla erityisen vaikea aihe.  Lapset kokevat usein voimakasta solidaarisuuden tunnetta omia vanhempia kohtaan, ja lasten on vaikea vastaanottaa omista vanhemmista kielteisiä asioita, minkä ymmärtää hyvin. Tai, ainakin minä ymmärrän, koska minun itseni oli vaikea uskoa, että miten äiti kykeni tekemään jotain sellaista? Mutta, joka tapauksessa, nuorelle olisi hyvä kertoa ja antaa tietää että siihen miksi hän on erityinen, on aina syy. Häntä voidaan kuunnella ja auttaa! Olisi hyvä, jos nuori saisi käsityksen, realistisen sellaisen omista puutteistaan, mutta myöskin vahvuuksistaan. Tätä varten on olennaista, että FASD-oireisto olisi tunnistettu ja että lasta tai nuorta olisi autettu ja kuntoutettu elämän eri vaiheissa.

Itse kokeilin rajoja melkoisesti. Valehtelemisella. Valehtelin jatkuvasti, olin pahasti koukussa tietokoneisiin ja saatoin viettää aikaa sen parissa koko päivän. Jos en päässyt kotona olemaan, menin kirjastoon viettämään aikaa. En meinannut lähteä kotiin kun äiti soitti syömään - sanoin vaan että tulossa ollaan! Meni pari tuntia ja äiti soitti uudestaan, nyt syömään. En totellut ja vasta kun äidillä meni hermot, menin. Tottakai minua sapetti ja minua ärsytti, kovasti. Lopulta otin riskin ja odotin yöhön että kaikki nukahtaisivat ja menin sitten koneelle - salaa. Jäin kiinni itseteosta ja menetin koko perheeni luottamuksen. Voin sanoa kokemuksen äänellä, se ei ollut kivaa kun kerroin asioita ja minuun ei uskottu. Vähän sama kuin siinä tarinassa, susi ja poika. Poika huuteli sudesta ja kaikki reagoivat. Tarpeeksi usein kuin poika sitä teki, sitä vähemmän kukaan uskoi. Kun oikeasti tapahtui suden näkeminen, kukaan ei reagoinut enää. Ja noh, lopun varmaan tiedätte. Meni kauan, monta vuotta kunnes sain perheeni luottamuksen takaisin, Se vaati vuosia, vuosia. Mutta tiedänpä ainakin, että valehteleminen vain tulehduttaa ja kiristää välejä. Älkää koskaan valehdelko niin pitkälle, että se menee siihen ettei kukaan usko mitään mitä sanot.

Kirjoittelen taas lisää kun saan aikaiseksi. 

FASD-lapsi kouluikäisenä

Kouluikä on luultavasti kaikille joskus haasteen paikka. Ei saa tehtyä läksyjä, kirjat ja vihot unohtuvat, jne. mutta siitä selviää helposti!

Entä Fasd-lapsi? Jos aiemmin oppimisvaikeuksia ei olla huomattu, viimeistään nyt ne huomataan. Tyypillistä kouluikäiselle Fasd-lapselle käyttäytyminen on impulsiivista ja syy-seuraussuhteen ymmärtäminen on edelleen haastavaa. Tarkkaavaisuusongelmat ovat yleisiä koulumaailmassa. Luottamus mitä pienempänäkin jo oli, on nytkin paljon läsnä. Se, että lapsi luottaa kritiikittömästi ihmisiin voi aiheuttaa ongelmia. Impulsiivisuus ja vaikeus tunnistaa sosiaalisia sääntöjä aiheuttaa helposti sosiaalisia ongelmia.
Tyypillistä suoriutumisprofiilia ei kuitenkaan ole. Koska alkoholialtistus ei välttämättä näy ulospäin, diagnoosin tekeminen voi olla vaikeaa ja lapselta saatetaan vaatia enemmän kuin mihin hän kykenee, valitettavasti.

Koulunkäynnin aloittamisessa erityisen tärkeää on, että ennen sen aloittamista lapsen mahdollisuudet olisivat arvioitu ja tutkittu perusteellisesti. Erityistarpeet tulisi tunnistaa ja opetusjärjestelmässä siihen pitäisi varautua. Paras tilanne olisi, jos sekä lapsi, että hänen vanhempansa voisivat odottaa koulun aloittamista rauhallisin ja innokkain mielin. Se tulee suunnitella huolella. Lähtökohtana on, että lapsi voisi käydä koulua tavallisella luokalla omassa lähikoulussaan. Opetuksen järjestäjä päättää erityisluokalle sijoittamisesta.

MINUN TILANTEENI oli siitä helppo, että aloitin suoraan pienestä luokasta, missä oli vain seitsemän oppilasta ja tutut pojat seurasivat aina neljännelle luokalle asti, missä oli vain neljä oppilasta. Olin yleisluokassa, mutta tietyt aineet opiskelin pienluokassa helpottaakseni oppimista ja keskittymisrauhan saamista. Se auttoi. Numerot olivat ihan hyviä jotka sain, mutta yrityksistä huolimatta onnistuin harvoin, hyvin harvoin saamaan edes kasia koenumeroksi. Siihen ei riittänyt vain lukeminen, vaan kuunteleminen, toistaminen, kuunteleminen, pänttääminen ja noh - arvaaminen jos en jotain asiaa muistanut. Sen sijaan, lähes jatkuvasti minulla oli kirjat, kynät, kumit ja viivottimet hukassa ja läksyt tekemättä, kirjat unohtuneena kotiin tai koulun lokeroon. Oli kuitenkin ihanaa, että sain ysin fysiikasta, mikä oli kuitenkin todella vaikea aine. Kiitos kaverin, selvisin siitä kunnialla - opettajat taisivat vähän erityisnumerolla nostaa kutosen kemian numeron kymppiin, mutta kuinka onnellinen olinkaan siitä!
Voi kouluaikoja.. Aika kultaa muistot <3

Kiitän teitä jaksamisesta seurata yleisesti tietoiskuja fas'ista ja sen rinnalla elämästäni. Seuraavalla kerralla mennäänkin jo vähän haastavampaan aikaan, nähdään silloin! <3

FASD-MUODOT

Jos ette ole kuulleet koskaan sanasta Fas, ette luultavasti tiedä kaikkea mitä siihen liittyy. Ei ole yhtä Fass'ia. On olemassa neljä eri tyyppiä. Niitä me pohdimme tänään. Jotta te ette menisi näissä sekaisin, aloitetaan helpoimmasta, sekä siitä mikä koskee itseäni: Fass'ista.

KUKA SAA FAS-DIAGNOOSIN?
Perustelut ovat tässä:
Tämän diagnoosin saavat pahiten vammautuneet lapset. Selkeä kasvuhidastuma (mahdollinen havainto jo raskausaikana), lisäksi tyypillistä diagnoosiin on kasvonpiirteet, aivojen kasvuhäiriö tai rakennepoikkeama. FAS-lapsilla on eriasteisia keskushermoston vaurioita, jotka ilmenevät esimerkiksi oppimisen häiriöinä. Osa FAS-lapsista on kehitysvammaisia.

Itse pääsin helpolla, piirteet ovat lähes hävinneet sitten vauva-ajan ja jäljellä on muistin heikkous. Sisareni taas.. Noh, hän ei saanut yhtä hyvää tuuria kuin minä.

Sitten tämä PFAS, joka korvattiin FAESTA: KUKA SEN SAA?:

Diagnoosi annetaan silloin, kun kaikki FAS-diagnoosiin vaadittavat kriteerit eivät täyty, mutta lapsella on kuitenkin alkoholialtistuksen aiheuttamat tyypilliset kasvonpiirteet. Lisäksi on joko kasvun hidastuma, aivojen kasvun häiriö tai rakennepoikkeama, monimuotoisia oppimiskyvyn häiriöitä tai käyttäytymiseen liittyviä erityispiirteitä.

Mielenkiintoista? vielä jatketaan, jäljellä on vielä kaksi astetta FASD'ista.

On surullista, mutta nämä kaksi muuta ovat myös todellista, karua elämää alkoholin seurauksesta:

KUKA SAA DIAGNOOSIN ARND?:
Diagnoosi kertoo, että lapsella on alkoholialtistuksesta johtuvia pysyviä keskushermoston toimintahäiriöitä. Keskushermoston vauriot voivat ilmetä aivojen kasvun häiriöinä tai rakennepoikkeamina, mutta myös monimuotoisena oppimiskyvyn tai käyttäytymisen häiriöinä ilman tutkimuksin havaittavia aivojen rakennepoikkeamia tai kasvuhäiriöitä.

SAATI KUKA SAA DIAGNOOSIN ARBD??:

Ne, joilla diagnoosi kertoo, että lapsella on jokin tai joitakin alkoholialtistuksesta johtuvia elinepämuodostumia sekä oireyhtymälle tyypilliset kasvonpiirteet. Alkoholin kulutus raskauden aikana voi aiheuttaa vaurioita muun muassa sikiön sydämeen. Ihmisen elimet muodostuvat ensimmäisten raskauskuukausien aikana ja siksi alkoholin käyttö alkuraskaudessa altistaa lapsen erityisesti elinvaurioille.
_______________________________________


MUISTAKAA, että vauriot ovat yksilöllisiä! Kehitysennustetta ei voi antaa vastasyntyneen lapsen kasvonpiirteiden tai kasvuhäiriöiden perusteella. Tutkimuksissa on todettu, että lasten oppimisen ja ymmärtämisen taidot eroavat saman diagnoosinimikkeen sisällä suuresti. Siksi on erittäin tärkeätä hahmottaa kunkin lapset omat yksilölliset vahvuudet ja heikkoudet, riippumatta siitä, minkä diagnoosin hän saa. Jokaisen sikiöaikana alkoholille altistuneen lapsen kasvua ja kehitystä on tuettava hänelle parhaiten sopivalla tavalla.

Koska itsekin olen FAS-ihminen, haluan muistuttaa tärkeästä päivästä meille: 9.9. on kansainvälinen FASD-päivä. Se muistuttaa odotusajan yhdeksän kuukauden raittiudesta. Päivää on vietetty kauan, vuodesta 1999.

Haluaisin, että näette tämän videon, puhuttelee teitä varmasti.