Kuten kaikki tietävät, nyt on hankalat ajat käsillä. Ihmiset pelkäävät läheistensä ja itsensä puolesta. Suurin osa palveluista menee kiinni ja mikään ei anna armoa joustolle. Työpaikat ovat etänä ja jos eivät, on suojaukset kohdillaan.
Vaan se ei helpota työnhakijoiden elämää ja tilannetta. Itse lähes 10kk etsinyt töitä, toivoen ja rukoillen että joku jossain hyväksyisi tarjouksen. Ei vastausta tai sitten "valitettavasti emme valinneet sinua" tyylinen viesti on tuttu sähköpostissa. Harmittaa, sillä tekemättömyys pursuaa päästä ulos. Minut tunnetaan kärsivällisyydestä, mutta ai että kun kyseessä on jotain mikä saattaisi helpottaa rahallista elämää, se pistää lujille. Onneksi kuitenkin Kela auttaa selviämään ja joku keikkatyö, vaikka haluaisinkin muutakin, kuin vain keikkatyötä. Pelkäänpä vain, että se jää enemmänkin ajatuksen tasolle, kuin että tulisi toteen.
Elämä on muutenkin muuttunut. Muutin uuteen kaupunkiin ja totesin että taas saa harjoitella paikat alusta. Ensin liikuin vain miehen kanssa, mutta kun oli pakko lähteä yksin asioimaan, google maps oli kätevä apu - menosuuntaan. Tulosuunta olikin sitten asia erikseen.. Eksyin muutaman kerran ja hämmästelin useasti, että meninkö ohi vai käännyinkö väärälle kadulle. Viimeisenä oljenkortena pyysin neuvoa etenemiseen ja löysinkin lopulta tutulle polulle.
Tiedän, että olen ollut jo vuoden hiljaa, mutta asia on niin, että koneeni ei toimi ja en ole muistanut tätä blogia. mutta parasta on se, että tämä blogi on löytänyt lukijoita. Teitä on paljon enemmän kuin uskoin ja voin sanoa, että odotin jopa lähes nollaa lukijaa. Mutta kuten aina, olen kiitollinen, että olette siellä. Kiitos - kiitos että annatte toivoa siitä, että teitä kiinnostaa FASD. Kiitos, että saan jakaa itselle tärkeää asiaa. Kiitos että autatte minua levittämään tietoisuutta. Kiitos, että tämä blogi on saanut mahdollisuuden. Yritän ryhdistäytyä ja aktivoitua. Kyse on kuitenkin omasta jaksamisesta ja yritteliäisyydestä.
- Kuulemme taas toivottavasti pian!
